Thames

Moikka taas pitkästä aikaa! Nettiongelma ei oo ratkennut vieläkään, oikeestaan se vaan mutkistui entisestään ja nyt me ollaan molemmat puhelimen nettien ja kahviloiden ilmasten wifien varassa ainakin toistaseksi, ennenkun me saadaan tänne se kunnon netti, joka on toivottavasti pian! :-D No ei sillä, että mulla olis kauheesti mitään postattavaakaan.

Joulu meni täällä vähän erilaisesti kun yleensä, viimejoulunkin olin pois kotoota Pariisissa mun kaverin iskän luona, mutta sillon ees juhlittiin joulua! Tänä vuonna olin yksin ja söin lähinnä suklaata ja katoin leffoja, haha! Sitten joulupäivän olinkin kokonaan töissä. Wilma lähti tosiaan käymään Suomessa yllättämässä sen sukulaiset, eikä se sitten muuta siellä oikeen ehtiny edes tehdä paitsi nähdä perhettä ja sukulaisia ennenkun palas tänne viihdyttämään mua ;-) Mullakin oli runsaat kolme päivää peräkkäin vapaata ja ollaan tehty kaikkea kehittävää kuten käyty leffassa, pelattu Simsiä ja katottu vähän lisää leffoja koneelta.. Mun kaveri oli tuonu Wilmalle mun kaikki Sims pelit, että voidaan sit tylsyyden iskiessä pelata niitä täällä ja sit kun mä avasin sen mun viimesimmän lisäosan niin siellä sisällä oli Täykkärien kolmannen tuottarin joku levy.... :-D Ei auttanu ku poistella niitä sitten ja pelata sillä peruspelillä joka alko kyllä kyllästyttää melko nopeesti, vaikka koukuttava peli onkin.

Käytiin myös yhtenä päivänä kävelee tossa Thamesin varrella, joka menee sopivasti tästä meidän kämpän vierestä ja siellä pääsee välillä kävelee jos nousu -ja laskuvedet sattuu sopivasti! Sai ihan kivoja kuvia, vaikka kesken meijän retken alkokin satamaan..

Nyt mulla alkaa koneesta vilkuttelemaan toi akkuvarotusvalo joten pistän tän postauksen nopeesti tulemaan ja toivottelen teille kaikille oikeen ihanaa viikkoa! ♥

Sneak peaks

Oon tänä aamuna heränny neljältä vaan odottaakseni, että pääsen soittamaan töihin etten pääse tulemaan koska oon kipeänä. Mun työkaverit on koko alkuviikon sanonu, että mun pitäis soittaa olevani kipeä jotta saisin levätä ja vähän myöhemmin aamulla (voiks sanoo, että seittemältä on "myöhemmin"...) ne oli laittanu viestin "Well done, we are proud!" :-D Ihania. Mun piti soittaa uudelleen, jotta puhuin mun managerin kanssa ja hän sanoi, että mun pitää levätä myös huominen ja soittaa uudelleen jos tunnen, että oon tarpeeks terve työskentelemään perjantaina. En kestä miten ihania noi ihmiset on!

Mutta kuitenkin, koska mulla ei oo oikeen voimia tehdä muuta kun makoilla täällä sängyn pohjalla, päätin tulla postailemaan! Kävin napsimassa vähän lisää tommosia sniikpiikkaus kuvia täältä, koska a) en jaksa siivota jotta voisin ottaa parempia kuvia b) tässä ei oo oikeestaan mitään nähtävää vielä.. Mutta pikkujuttuja joiden avulla voi vähän fiilistellä ja sit jännityksellä oottaa parempaa kämppäpostausa!




Wilma oli laittanu mulle ihanan viestin, mutta hyvän duunin toivotukset meni tälläkertaa hukkaan kun jäinkin nukkumaan, tai yrittämään nukkumista. On ihan uskomatonta että kun tottuu siihen, että herää aina kolmen aikoihin niin ei saa enää nukuttua seittemää-kahdeksaa pidemmälle vaikka sais.. Viikonloppusin erittäin raivostuttavaa!





Sitten päästään mun huoneeseen jossa ei oikeesti oo aiemmin ollu ku vaatekaappi, sänky ja yöpöytä. Saatiin hoitoon Wilman sukulaisten tommonen ihana korituoliasia ja se on maailman paras paikka möllöttää! Wilma muuten onnistu jotenkin tippumaan siitä niin, että toi irtonainen koriosa jotenkin kallistu vähän liikaa ja se humpsahti sen kanssa lattialle ja me naurettiin sille varmaan kymmenen minuuttia taukoomatta, mulla on loistava kuvakin siitä puhelimessa!! Haha, nyt mua alko taas naurattaa se mielikuva... Mutta juu, tommosen mä haluisin hommata itsekin koska joskus joulun jälkeen toi lähtee takasin, sillä nyt sen paikalla on joulukuusi ja se tartti hoitopaikkaa ja täällä mun huoneessa etenkin on paljon tilaa toistaseksi!





Wilman huoneeseen en viittiny mennä ottamaan kuvia, mutta yhdistelin niitä sit vähän näiden olkkarikuvien kanssa! Kukkaset on täällä ihan hirveen halpoja verrattuna Suomeen ja iso ruusukimppu maksaa esimerkiks muutaman punnan. Niillä saa ihanasti vähän eloa ja raikkautta tänne! Toi lettukuva ei muuten liity mitenkään tähän meidän kämppään, meillä ei todellakaan oo joka päivä lettuja pöydässä, mutta innostuin yks aamu vähän leipomaan ja epäonnistuneesti paistoin raakoja lettuja.





Me ollaan yritetty saada tänne vähän joulufiilistä muutamilla jouluisilla kynttilöillä ja jouluvaloilla ja Wilma oli ostanu tommosen minikuusen, mutta silti tää kaipailis ehkä vielä jotain.. Toisaalta Wilma ei vielä tiiä onko se menossa kotiin jouluksi kun sillä on pitkä vapaa, mutta mulla on työvuoroja sillä viikolla ja just vaihdettiin niin, että oon myös 25 päivä töissä, eli sillon kun täällä juhlitaan joulua (ei, älkää kysykö kuka hemmetti tulee sillon syömään jotain sandwicheja tai patonkeja...). Mutta meitä on onneks tosi kiva porukka sillon töissä! Ja vois olla hieman orpo olo nököttää täällä yksikseen jouluna kun ei tosiaan siitä Wipasta vielä tiiä, joten mielummin oon töissä kivojen tyyppien kanssa. Tulee varmaan hassu ja erilaisempi joulu kun ikinä ennen, mutta sovittiin just äipän kanssa, että aattona laitetaan Skype päälle ja sehän ois melkeen kun kotona olis!





Ostettiin toi ihana seinätarra kun se oli ihan sika hyvässä alennuksessa ja kaivattiin vähän jotain väriä tänne meidän olkkariin ja siihen se istuukin kun nenä päähän! Meillä on onneks Wipan kanssa melko samanlainen sisustusmaku ja vaan muutamissa jutuissa molemmat on joutunu vähän joustamaan, mutta eiköhän me tällähetkellä olla ihan tyytyväisiä molemmat täällä! Mä haluisin vielä laittaa vähän mun huonetta, mutta eiköhän sille löydy aikaa :-) Mitäs tykkäsitte tästä kurkkauksesta ja sekavasta selittelystä..? Antakaa anteeksi nää mun höpöttelyt, puhun mitä sattuu kun väsyttää niin pirusti ja aivot ei oo ihan terävimmillään just nyt..! Ja kiitos muuten kun ootte jaksanu täällä pysyä mun tauosta huolimatta! Lämmitti tätä pipipäätä noi teidän kommentit edelliseen postaukseen♥

Videokuulumiset

Pahoittelut laadusta, kuvasin sen koneen kameralla jotta saisin varmiten koko höskän ladattua juutuubiin! Toivottavasti teille kuuluu hyvää ♥

Muutto Lontooseen

Olitte tykkäilly tästä ajatuksesta, että kertoisin vähän mitä pitäis ottaa huomioon kun suunnittelee muuttoa ulkomaille! Netti on näitä pullollaan ja varmasti löytyy erilaisia ja jonkun mielestä parempiakin ohjeita ja pitäkää mielessä että tää on ollu vaan mun tapa tehdä asioita ja nää on mun mielipiteitä :-)

Aluksi semmosta perustietoa minkä löytää esimerkiksi Kelan sivuilta, mutta kirjotan sen nyt tännekin! Kun Euroopan maasta muuttaa toiseen, ei tarvii mitään viisumeita tai työlupia, mutta muuttoilmoitus on tehtävä Kelalle sekä maistraatille ja osoitteenmuutos Postille. Siinä on kaikki viralliset asiat mitä tarvii hoitaa ennenkun lähtee/muutaman kuukauden kuluessa kun on saapunut.

Me muutettiin Wilman kanssa ihan vaan matkalaukkujen voimin, eli pakattiin tärkeimmät mukaan ja loppuja ollaan saatu pikkuhiljaa tuttujen, kavereiden ja perheen mukana tänne. En usko että nuoren tarvii mitään muuttofirmaa mestästää, eri asia sitten jos on paljon tavaraa ja huonekaluja, mutta monia kämppiä vuokrataan kalustettuna ja täälläkin on Ikeoita josta saa niitä tärkeimpiä juttuja suht edullisesti!

Tältä Lontoossa.fi sivustolta löytyy muutamia hyviä vinkkejä muuttamisen suhteen ja sitä voin suositella selattavaksi läpitte!


1. Raha

Ensimmäinen asia mistä haluun varottaa, että ennenkun muuttaa tänne niin kannattaa oikeesti säästää sitä rahaa niin, että ois muutaman kuukauden elinkustannukset valmiina. Me jouduttiin Wilman kanssa eka viikko asua hotellissa ja syödä lähinnä ulkona, joten sinne upposi ihan hemmetisti rahaa. Monet asuu hostellissa aluksi ja se onkin paljon halvempi vaihtoehto ja varmasti hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin heti alkuun!

Mä säästin kesästä asti rahaa, mutta nyt jälkeenpäin toivon, että olisin tajunnut säästää ihan oikeesti kaiken. Olisin varmasti selvinnyt ilman muutamaa vaatetta, koska täällä sitä rahaa tarvitsee sitten paljon tärkeämpiin asioihin. Kuitenkin palkan saannissa saattaa kestää vähän aluksi ja alussa sitä rahaa saattaa tosiaan upota erinäisiin asioihin, kuten takuuvuokraan, keittiövälineisiin jne..

2. Puhelinnumero & pankkitili

Nää on myös asiat mitä kannattaa tehdä mahdollisimman pian kun on muuttanut! Puhelinnumeroksi riittää aluksi ihan pay-as-you-go liittymä jonka voi sitten vaihtaa kunnon liittymäksi jos haluaa, koska UK puhelinnumero on tärkeä asia ihan joka asiassa. Meille esimerkiks sanottiin ettei työnantajat halua soittaa jos on kansainvälinen numero. Ottakaa muuten oppia musta, mä ostin ensin just semmosen pay-as-you-go simin ja tajusin myöhemmin etten mä saa sitä mun puhelimeen joka on ostettu Suomesta liittymäsopparilla ja se on vielä voimassa jotain puoli vuotta. Jouduin siis ostamaan toisen puhelimen UK simille. Kannattaa siis varuiksi ottaa vaikka joku toinen (vaikka joku vanha) puhelin jos haluaa pitää myös suomisimin käytössä!
Mitään kauheen suuria eroja ei oo niissä paikoissa mistä ottaa liittymän mutta mun ja Wilman molempien liittymät on esimerkiks Vodafonelta ja ihan tyytyväisiä ollaan oltu. Kannattaa katella vähän hintoja ja tarjouksia ja ehkä sen mukaan sitten mennä!

Pankkitili me saatiin auki Lloydsiltä ja mitä lueskelin vähän niin sieltä on ilmeisesti ulkomailta muuttajan helpoin avata tili! Me tarvittiiin ihan pelkästään passit ja osoite täältä. Sillä saatiin jotkut Classic -tilit jotka on ihan hyvin ajanut asiansa.

3. Asunto

Ennenkun alkaa kattelemaan asuntoja niin suosittelen menemään vähän tutustumaan siihen alueeseen millä haluaisi asua tai miltä haluaa kattoa kämppiä. Varsinkin jos ei oikeen tiedä millasia alueita ne on tai ei oo ketään joka kertoisi mitkä alueet on "parempia" ja mitkä "huonompia". Meillä oli sinällään hyvä tuuri että Wilmalla asuu/on asunut täällä jos jonkin verran sukulaisia ja perhetuttuja ja me saatiin aika hyvää ohjeistusta, että mitä alueita kannattaa välttää (esim. Mile End, Canning Town jne, ite tein niin että kun löysin jonkun uuden alueen niin googletin aina alueen nimi + safe area tai jotain muuta), mutta me oltiin jo ihan rakastuttu tähän alueeseen millä me nyt asutaan kun ekaa kertaa täällä käytiin syksyllä, joten haluttiin aika lailla pysyä tässä. Tietty hinnat vaihtelee alueen "paremmuuden" mukaan ja meilläkin kaikki kauhistelee, että kauheen kallis vuokra meillä, vaikka todellisuudessa tää kämppä on ainoa mistä me maksetaan ja puhuttiinkin Wilman kans heti aluksi, että ei meille oo tärkeintä että palkasta jäis kauheesti jotain shoppailurahaa kunhan vuokran ja laskut saa maksettua sekä vähän ruokaa kaappeihin.

Lisäksi tällä alueella meidän vuokra on suhteellisen edullinen, mutta kuten sanottu, käykää vähän kävelemässä alueen ympäristössä ja tunnustelkaa tuntuuko se kivalta, uskaltaisitteko kävellä siellä esimerkiks illalla pimeessä? Tähän hyvä esimerkki että mua ei pelota tippaakaan kävellä sillon aamuyöstä töihin tällä alueella.
Vuokran korkeuteen vaikuttaa aikalailla sijainti ja kulkuyhteydet, esimerkiks me ollaan tosi lähellä keskustaa, mutta meille ei mee metroa joten se vaikuttaa alentavasti hintoihin.

En osaa oikeen sanoa parasta tapaa tai sivustoa miten asuntoa kannattais etsiä. Me tehtiin niinkun oltiin muista blogeista luettu, että katseltiin Gumtreesta kämppiä ja sovittiin näyttöjä. Varautukaa sitten siihen, että ne asunnonvälittäjät on aina myöhässä, ettei kannata turhaan hiihdellä sinne pariakymmentä minuuttia etukäteen niinkun me tehtiin aina varmuuden vuoksi.. :-D Saatiin Wilman sukulaisilta vinkiksi käydä jättämässä meidän tiedot lähistön välitystoimistoihin ja sitä kautta lopulta saatiinkiin tämä meidän kämppä! Ne on yleensä vähän pienempiä toimistoja ja mekin jätettiin sinne meidän nimet, numerot, sähköposti sitten alue mihin haluttaisiin ja vuokran yläraja, saatiin aina sitä mukaa sitten ilmotuksia vapautuneista kämpistä.

Monet sanoo ettei asuntoa kannata ettiä ennenkun on saapunu tänne, mutta me tehtiin niin että tultiin n. kuukaus etukäteen kattomaan asuntoja ja ilmotettiin aina välittäjille päivä millon me voidaan aikasintaan muuttaa ja ihan hyvin me niitä tarjouksia silti saatiin.

Tähän väliin semmonen juttu, että jotkut vuokranantajat saattaa vaatia kuuden kuukauden vuokran etukäteen (eli silloin asut ns. "ilmaiseksi" siinä kämpässä sen 6kk) kun ulkomailta muuttaessa ei yleensä ole duunia tai muitakaan luottotietoja joten ymmärrettäväähän sen on. Meillä oli ensimmäisen kämpän kohdalla juuri näin, että meiltä oltaisiin haluttu se puolen vuoden vuokra etukäteen, mutta sen vuokraisäntä perui koko jutun viimehetkellä ja tässä nykyisessä (ja kivemmassa) kämpässä me saatiin takaajat, joiksi kävi ihan meidän vanhemmat. Noissa takaaja-jutuissa on varmaan vähän eroja ja jotkut saattaa vaatia esimerkiksi brittiläisen takaajan ja ne vaatimukset kannattaa aina varmistaa siinä vaiheessa kun tekee tarjousta!

Sitten muistakaa kysyä mitä vuokra sisältää, eli tuleeko vesi, sähkö ja council tax (kuntavero) laskut erikseen ja miten ne tulee. Meille esimerkiks on nyt tullut puolenvuoden vesi ja council tax lasku, ne ilmeisesti saa myös kuukausittain, mutta meille kelpaa myös toi pidemmän aikavälin laskutus. Se selviää soittamalla muuton yhteydessä niihin firmoihin. Monissa välitysfirmoissa on myös semmonen käytäntö että joutuu  maksamaan viikon vuokran jolla tavallaan varataan kämppä sulle eli se vedetään pois markkinoilta!

4. Työt

Töiden hausta en oo ehkä paras ihminen kertomaan, jotkut on joutunu ettimään kuukausia, mulla tärppäs suunnilleen viidennestä paikasta johon hain. Kävin täyttämässä hakemuksen kyseisen firman recruitment centressä ja sain kutsun haastatteluun jo seuraavalle päivälle! Työhaastiksesta sain tiedon että meen seuraavana päivänä kokeilemaan yhdeksi päiväksi (josta ei siis maksettu palkkaa vaan katsottiin miten työskenin, miten sovin joukkoon jne) ja sieltä sainkin ilosia uutisia että pääsin töihin!

Mulla kävi tosiaan aikamoinen tuuri, mutta kannattaa varustautua kirjoittamalla englanninkielinen CV, kirjottaa pohja vapaamuotoiselle työhakemukselle ja semmoinen Cover letter -pohja. Itse katsoin CV:hen mallia Europassilta ja cover letteriin sain hyvän pohjan täältä.

Online hakua voi kokeilla, mutta kannattaa käydä just eri paikkojen recruitment centreissä täyttämässä hakemus, jäät paremmin mieleen ja esimerkiksi mäkin sain just silleen sen haastatteluajan lyhyellä varotusajalla, vaikka sen vastaanottaja nainen sanoi kaikille muille hakemuksen täyttäjille että ne ottaa yhteyttä muutaman viikon kuluessa. Hyviä paikkoja hakea netsissä on esimerkiksi Boots, Harrods, Selfridges yms. Indeed.comista löytyy paljon vapaita työpaikkoja ihan joka alalta ja just semmosta perusduunia jota esimerkiks välivuoden viettäjätkin pystyy tekemään! Myös ihan perinteinen että kävelee kadulla ja jakaa CV:nsä vastaantuleviin kauppoihin on ihan hyvä vaihtoehto.

Yks asia mikä kannattaa myös hoitaa heti kun saapuu maahan on National Insurance number! Sen saa soittamalla lyhyen puhelun ja sitten saa haastatteluajan vähän ajan päähän, jonka jälkeen numero saapuu postissa. Ilman sitä numeroa menee joku emergency tax, joka ei kyllä mun palkassa ainakaan ollu sen kummosempi kun Suomen normaali vero, mutta jos sen saa vältettyä noinkin helpolla niin miksei sitä tekisi :-)
Tässä on linkki josta saa tarkempaa tietoa.

Semmonen ero myös palkanmaksussa on, että mä esimerkiksi saan palkkaa viikottain enkä kuukausittain! Vähän totuttelemista kun saa niin vähän kerralla, mutta tosiaan se tulee joka viikko joten eipä sillä väliä ole. Jotkut paikat kyllä maksaa ilmeisesti kuukausittainkin, mutta se vaihtelee ihan firmasta jolle työskentelee.

Tästä postauksesta sain itse mun mielestä parhaat vinkit työnhakuun! Kyseisessä blogissa oli myös muutama muu hyvä Lontoo-aiheinen postaus.

5. Kielitaito

Tää on semmonen asia jota ei ihan oikeesti kannata stressata. Mä oon ollu tosi huono aina kouluenkussa enkä oo koulussa tykänny puhua sitä englantia yhtään koska aina on joku siinä vieressä korjaamassa että hei sulla on äänenpaino vähän väärässä kohdassa tossa sanassa. Suomalaiset on ihan hitosti liian tarkkoja tästä kieliopista ja ääntämisestä. Mun työpaikalla on varmaan kuutta eri kulttuuria ja kaikki ääntää ja puhuu vähän eritavalla mutta silti jokainen ymmärtää toisiaan.

Ja tosiaan mä olin koulussa enkun kursseilla aina se joka just ja just läpäs kurssit ja täällä jokainen vastaantuleva ihminen on hämmästynyt että miten mä puhun näin hyvää englantia, vaikka oon ollu täällä vasta kuukauden. Jos tulee tilanne etten ymmärrä mitä tarkotetaan kysyn vaan "sorry?" niin monta kertaa että toinen saa asian perille. Joskus se nolottaa kun ei tajua jotain ihan yksinkertaista asiaa, mutta sitä kieltä mä tulin tänne oppimaan ja parhaiten sitä oppii kun yrittää ja puhuu.

Kukaan ei oo vielä tullu täällä mulle sanomaan että hei sulla oli vähän väärä sanajärjestys tai että hetkonen taisit unohtaa tuolta välistä yhden artikkelin. Että jos mietitte yhtään, että uskallatteko lähteä jos teillä on heikko enkun taito niin viskatkaa se ajatus kaivoon ja lähtekää! Mä oon selvinny kaikista tilanteista ja mä oon aina jännittäny ihan hirveesti puhua englantia ja jännitän edelleenkin jonkun verran. Mutta toivon että sitkun tuun takas joskus niin mun ei tarvii enää jännittää tippaakaan.

6. Muut

Muita asioita joita kannattaa ottaa huomioon on esimerkiksi julkisilla liikkuminen! Se on aika kallista täällä, mutta heti kun saapuu kannattaa ostaa Oyster card (sitä saa esimerkiksi Heathrowin lentokentältä ja suurimmalta osalta metroasemia) ja tarpeen mukaan joko ladata siihen rahaa tai jos on suunnitelmissa liikkua enemmän niin ladata aluksi vaikka viikon Travelcard. Metromatka maksaa 2,10 puntaa 1-2 zonella ja bussimatka 1,40 puntaa Oysterilla. Ilman sitä bussimatka on esimerkiksi punnan kalliimpi!
Viikon Travelcard 1-2 zonella maksaa jotain £30 ja 1-3 zoneilla £35.

Kannattaa myös selvittää lähin terveyskeskus/lääkäriasema ja sinne pitäisi rekisteröityä potilaaksi jotta pääsisi sitten tarpeen vaatiessa jouhevasti lääkärille! Ymmärsin ettei siinä tarvitse kuin täyttää joku lappu ja sen jälkeen on lyhyt haastattelu jonkun lääkärin kanssa. Täällä kauheesti tykätään näistä haastatteluista.. :-D

Semmonen juttu vielä kun netti! Täällä on aika yleistä ettei saa kunnon nettiä ilman puhelinlinjaa, joka ei oo ilmiselvästikkään kovin tärkeä tai enssijainen juttu esimerkiks meille. Me tehtiin vähän tutkimusta ja saatiin semmonen pieni kannettava wifi laite, jolla päästään jotenkin nettiin. Ei se ihan yhtä nope oo kun kunnon netti ja esimerkiks sarjojen ja leffojen katsominen ollaan voitu unohtaa täällä, mutta tommoset perustoiminnot toimii ihan hyvin ja se menee nyt aluksi. Sen hankkimiseen tosin tarvitsee sen UK pankkikortin sekä puhelinnumeron!

7. Asenne

Omalla asenteella saa aikaseksi jo aika paljon eli kannattaa tuoda mielummin sitä hyvää mieltä ja positiivisutta mukanaan. Ei pidä olettaa että kaikki menee helposti eikä yhtäkään vastoinkäymistä mahdu mukaan, tottakai niitä huonoja hetkiä tulee ja semmosia päiviä kun tekis mieli ostaa ensimmäinen vapaa lippu takaisin kotiin jossa oli helppoa eikä tarvinnut olla vastuussa niin monesta asiasta.

Mulla oli ekat työviikot semmonen olo, että onkohan tää nyt sittenkään mun juttu. Ettei tää paikka tunnu kodilta eikä mikään oikeen suju. Oli ikävä kotiin ja niihin tuttuihin paikkoihin, sitä työtä minkä osasin ja puhumaan sitä kieltä jota puhuessa pystyin olemaan ihan täysin oma itseni. Kyllä mulla on ainakin täällä ollu vaikeempaa sopeutua työporukkaan, oon väistämättäkin vähän hiljasempi kun normaalisti koska karu fakta on se etten mä osaa ilmasta itteäni englanniksi samalla tavalla kun suomeksi. Tottakai se itsevarmuus puhua kasvaa päivä päivältä ja mun työkaverit on tosi mukavia ja vaikken oo kauheesti vielä heittäytynyt porukkaan mukaan niin ne kutsuu mut mukaan kaikkiin yhteisiin juttuihin ja jaksaa kysellä kuulumisia jne.

On kuitenkin vaikeeta hymyillä koko aikaa ja pitää varautua myös siihen ikävään ja siihen ettei se elämä ookkaan niin ruusuilla tanssimista mitä ehkä niissä unelmissa minkä perässä muutti. Ja ei, en halua että tästä saa sellasta kuvaa että katuisin tänne lähtemistä tai sanoisin että täällä on vaan ihan tylsää ja ankeeta. Ei missään nimessä, tänään oli esimerkiks semmonen päivä että mä aloin vaan nauramaan kun kävelin töistä kotiin koska mä olin niin onnellinen. Välillä tulee hetkiä kun haluis vaan kotiin halaamaan äitiä ja iskää, ärsyttämään sisaruksia, haluis käydä rutistamassa Henniä tai käydä kolkuttamassa mummon ovelle. Mulla on sinänsä ihana tilanne, että mulla on täällä Wilma, mutta vaikka me kuinka hyviä kavereita ollaankin niin kyllä sitä kaipaa joskus jonkun muunkin seuraa. Ja sitten kun toinen kaipaa sun seuraa niin sä saattaisit kaivata omaa aikaa, mutta kunhan täällä alkaa arki oikeesti kunnolla pyöriä niin kaikki varmasti tasaantuu ja molemmat saa myös muita kavereita.

Mutta kyllä tää on ennen kaikkea ollu upea kokemus jo tää kuukaus mitä me ollaan täällä oltu. Oon huomannu jo tässä ajassa miten paljon oon muuttunut ja ihan hyvällä tavalla! Musta on tullu vähän rohkeampi ja oon kasvanu ihmisenä tässä kuukauden aikana ihan kauheesti.

Tulipas nyt avautuminen tähän loppuun, lupaan kirjotella vielä jonkun vähän tarkemman postauksen näistä kulttuurishokki ja sopeutumisasioista kunhan ollaan oltu täällä vähän kauemmin ja on oikeesti päässy sopeutumaan!

Toivottavasti tästä olis apua jollekin, musta tuntuu että mä en saanut tästä ollenkaan niin kattavaa ja selkeää kun mä olisin halunnut! Kysykää ihmeessä jos jotain kysyttävää tulis vielä mieleen, vastaan parhaani mukaan kommenttiboksissa :-)

Last few weeks

Mä oon koittanu kirjottaa tätä postausta monena päivänä ja nytkin jo melkeen pari tuntia. Kirjotan samat jutut uudelleen ja uudelleen ja sitten pyyhin ne pois. En osaa alottaa, enkä tiedä mitä mun pitäisi kirjottaa enkä ees tiedä miksi tää tuntuu nyt näin vaikeelta.


Tässä tunnelmia ekalta viikolta kun asuttiin kahdessa eri hotellissa, ensimmäisestä kuvasta sen verran että pitkän päivän jälkeen meidän avainkortti ei toiminut, toisesta kuvasta ei tarvitse varmaan kertoakaan mitään.. Kerrankin muuten mun nimi meni oikein Starbucksissa ja Wilman meni päin hemmettiä! Sain kerrankin nauraa, kun mut tunnetaan yleensä nimillä Aranka, Arlika, Arks....

Ollaan asuttu täällä meidän kämpässä nyt muutama viikko. Ekaan viikkoon kuului totuttelua siihen, että me vihdoin ollaan täällä, netin metsästystä ja kaiken käytönnön asioiden selvittelyä sekä tietysti työnhakua. Toka viikko mulla onkin mennyt sitten töissä! Oon herännyt joka aamu ennen neljää, kiskonut vaatteet päälle ja lähtenyt bussipysäkille. Ens viikolla saankin kokeilla semmosta lenkkeilyä Lontoon yössä, nimittäin toi bussikortti on vähän turhan kallis just nyt, kun vuokra on maksettavana ja palkka alkaa tulemaan vasta parin viikon jälkeen. No onneks mun työmatka ei ihan kauheen pitkä ole, kävellen tästä menee varmaan suunnilleen tunti, saa nähdä miten se sujuu neljältä aamulla! :-D



Mitään muuta ihmeellistä täällä ei oo oikeesti tapahtunut! Töissä on ollut kivaa, vaikka se onkin aika rankkaa vaikka luulin että se ois melko samanlaista kun mun edellinen työ.. On ollu ihanaa tutustua vähän muihinkin ihmisiin, vaikkei mitään sydänystäviä ookkaan vielä löytynyt!

Mä en nyt ihan oikeesti jaksa väkisin enää vääntää tähän yhtäkään lausetta, koitan vähän paremmalla onnella ens kerralla :-D Voisin ehkä yrittää kirjottaa vähän mun muuttovinkeistä Lontooseen, kun ite ainakin olisin kaivannut semmosta opasta joka ois oikeesti kertonut kaiken mitä tarvii tehdä ja tietää! Nyt jotkut asiat tuli opittua kantapään kautta ja jos siellä ruudun toisella puolella on yhtään joka haaveilee tänne muuttamisesta niin kertokaa oisko kiinnostusta?

Moving in soon!

Saatiin loppuviikosta ihania uutisia meidän asunnonvälittäjältä! Sen meidän vuokrakämpän asuntokaupat on nimittäin vihdoin saatu jotenkin selvitettyä (en edes tiedä mikä kaikki siinä on ottanut aikaa, mutta kauan on kuitenkin kestänyt..) ja päästään muuttamaan viikon päästä! Ihanaa kun pääsee purkamaan matkalaukut, eikä tarvii koko ajan olla "kylässä" ja miettiä onkohan nyt sopivaa tehdä sitä ja tätä, vaan kohta meillä on oma koti ja voidaan luoda omat säännöt! Tällä hetkellä ollaan Wilman sukulaisella ja hänen miehellä ja he asuukin tässä ihan tulevan kämppämme lähellä.

Photobombing

Käytiin loppuviikosta vähän leikkimässä turisteja, koska ens viikolla alkaakin semmonen armoton työnhaku kun vihdoin saadaan osote ja se hemmetin pankkitilikin avattua! Yay! Nyt ollaan nautittu Lontoosta ja käveltiinkin torstaina varmaan kymmenen kilometriä, jonka jälkeen vedettiin pienet karkkiöverit joten siinä meni sitten sekin liikunnallinen hyöty... :-D

Viikonlopun alku ollaan vaan rentoiltu, koska perjantainen tavaroiden raahaus reissu taas tänne toiselle puolelle Lontoota oli jotain semmosta, mitä en haluu enään koskaan tehdä. Oikeesti siis.. Viime kerrasta oppineena yritettiin valita nyt semmoset metroasemat missä on se "step-free access". MIKSI NIILLÄ ASEMILLA OLI SILTI PORTAITA MITÄ EI VOINUT VÄLTTÄÄ?! On oikeesti yllättävän vaikeeta yksin raahata isoa matkalaukkua, pientä kässärilaukkua sekä käsilaukkua päällään ne kaikki loput vaatteet mitä ei saanut tungettua sinne laukkuihin. No päästiin onneks perille ja nyt meillä ei oo enää tommosia matkoja jee! Syötiin hyvää (ja halpaa) sushia ja kateltiin leffoja, kun ollaa nyt kahdestaan täällä Wipan sukulaisilla viikonloppu.

Musta tuntuu, että nää mun viime aikojen postaukset on ollu aikalailla tämmöstä kuulumisten kirjottelua ja vähän enemmän päiväkirjamaista tekstiä. Mitä mieltä te ootte, vähennänkö tämmösiä vai miten? Mä en itse oikeen välitä tämmösistä blogeista, ellei niitä kirjota mun joku tuttu, mutta en oikeen tiiä mitä kaikkea mä täältä postaisin. Kun suurin osa mun kavereista ja perheestä seurailee meidän kuulumisia myös täältä, mutta plääääh. Onko antaa ideoita? Tässä postauksessa oli myös aika monta kollaasia.. Hope you don't mind!

Apua mitä ajatushyppelyä tää mun postaus onkaan, toivottavasti tästä saa jotain selvää! Me jäädään tänne oottelemaan syysmyrskyä, minkä pitäis saapua tänne joskus nyt? Ainakin tuolla tuulee aikalailla, mutta saa nähdä millanen yö tulee!

PS. Myös Wilma on alkanu kirjottamaan blogia, joten jos haluutte liittyä lukijoiksi ja seurata meidän elämää myös Wipan näkökulmasta niin klikatkaa tästä! Näin alkuun meillä on varmaan paljon samoja kuvia, koska kannetaan yleensä vaan toisen kameraa mukana, mutta asia varmaan muuttuu tässä parin viikon aikana!

Don't worry, if it's supposed to happen, it will

Mun oli tarkotus laittaa muitakin kuvia tähän, mutta ne ei jotenkin istunut tähän. Mä en tiedä mitä asiaa mulla edes on, ei olla tehty tänään senkään vertaa kun eilen. Annanpas nyt tylsän kuvan tästä "hienosta" elämästä täällä, mutta koska meillä ei oo vielä mitään rutiineja ja mä oon semmonen ihminen joka ei kestä kauaa ilman mitään tekemistä, voisin suoraan sanoa että tää makoilu vähän tylsistyttää.

Mutta silti voin sanoa, että oon aidosti onnellinen täällä. Mua hymyilyttää kaikki yksinkertaiset asiat ja naurattaa paljon. Musta tuntuu kivalta, kun tuntemattomatkin ihmiset tulee juttelemaan. Esimerkiks eilenkin me oltiin Stratfordissa ja siinä joku työntekijä tuli vaan kysymään, että mitä kieltä me puhutaan ja siinä juteltiin ja opetettiin sille suomea! Kiukuttaakin kyllä välillä, koska väsynyt ja nälkäinen Annika sekä väsynyt ja nälkäinen Wilma ei oo ehkä paras yhdistelmä. Onneks se on Wilma joka mulle kiukuttelee ja mä se joka kiukuttelee Wilmalle, koska me ehkä vielä kestetään toisiamme jotenkin :-D

Käytiin tänään ottamassa taas vähän kuvia, kun oltiin joskus puolenpäivän jälkeen (lue: kahdelta) jaksettu nousta ja laittautua. Tossa on joku kiva tekojärvilampi systeemi ja siinä sai aika kivoja kuvia, tosin tuuli oli semmonen että musta oli ehkä yks kuva sadasta semmonen missä mulla ei ollu hiukset naamalla, tai ihan kauhee ilme, koska en osaa olla vakavasti.

Mä tästä painun pikkuhiljaa nukkumaan, koska yritän vähän korjata mun unirytmiä! Herään tosin aamu aamulta aikaisemmin, mutta siltikään en saa illalla yhtään aiemmin unta.. No, meen kohta yrittämään! Täällä on muuten ihanan lämmintä, neuleella pärjää ihan hyvin päivällä ulkona, ja illallakin pelkkä nahkatakki riittää. Ihan kiva, koska syksy ei jatkunut Suomessa kovin pitkään niin on kiva, että se täällä on vielä aika alussa!

Muokkailin muuten ulkoasua pikkuisen, kuten varmaan huomasitte.. :-D Mitäs tykkäätte, vähän raikkaampi kun edellinen ja ite kun tykkään tästä tummansinisestä niin käy mulle!

Viimepäivien kuulumisia

Heippa vaan! Mä olin eilen ahkera ja päätin vihdoin raahata vähän kameraakin mukana, kun oltiin "hoitamassa asioita". Tosi ärsyttävää, että me ei tiedetä meidän tarkkaa muuttopäivää eikä meillä tällä hetkellä oo siis osoitetta täällä. Siitä johtuen me ei se saada pankkitilejä avattua, eikä ilman pankkitilejä saada oikeita puhelinliittymiä. Ja noi edelliset syyt myös vaikeuttaa työnsaantia aika paljon.. Eli kiva kierre tässä, eikä me oikeestaan voida vaikuttaa itse mihinkään.




No ollaan edes yritetty! Ollaan myös pyöritty ympäri Lontoota, myös meidän lemppariostoskeskuksessa, mutta ihme kyllä ei olla ostettu paljon mitään (lukuunottamatta hyödyllisiä juttuja)! Eilenkin kokeiltiin vaan kaikkia ihania vaatteita, mutta suurimmasta osasta kaupoista lähdettiin ihan tyhjin käsin, vaikka olis halunnu ostaa niin monta asiaa.. Rankkaa tää elämä täällä! Turisteina elellään siis nyt ainakin tää viikko, koska saadaan tietää siitä kämpästä varmaan vasta ensi viikolla.




Me värjättiin molemmat muuten hiukset illalla ja ite ainakin oon tyytyväinen että nyt on sit suunnilleen tasaväriset hiukset, vaikka näistä tulikin aika tummat. Wilmalla taas tuli melkeen mustanruskeet, mutta toivottasti ne siitä vähän haalenisi. Ei siis oikeestaan vielä kuulu mitään ihmeellistä tai jännää, koska me ei olla edes tajuttu että me ollaan muutettu tänne :-D Palailen sitten kun on taas jotain kerrottavaa!

Muuttoajatuksia

Jos joku olis sanonu mulle vuos sitten että mä tuun vuoden päästä muuttamaan ulkomaille, mä olisin nauranut ja kovaa. Olin suunnitellu jo ysillä mitä mun elämässä tapahtuu lukion jälkeen. Niissä suunnitelmissä mä olin hakenut lääkikseen, muuttanut Kuopioon ja alottanut uuden elämän. Sen sijaan mä istun lentokoneessa matkalla Lontooseen alottamaan uuden, vielä jännittävämmän elämän. Mä oon joka kerta Pariisissa ja Lontoossa ollessani unelmoinut millaista ois asua isossa kaupungissa, pukeutua just niinkun sä haluat (uskokaa tai älkää, se on vaikeeta pienellä paikkakunnalla varsinkin jos itsetunto on vuosien myötä laskenut laskemistaan), kiiruhtaa muiden ihmisten kanssa metroon kahvimuki kädessä, sekottua sinne massaan, mutta silti erottua omana itsenään. Ehkä saada itseään enemmän näkyville.

Kun ihmiset kysyy miksi me muutetaan Lontooseen, mä en tiedä mitä mä sanoisin. Mennään etsimään vastausta siihen ehkä itsekin, en nyt Wilman puolesta uskalla puhua, mutta en usko että sekään sen fiksumpaa vastausta tietää, kun sen "me halutaan kokea enemmän, mitä Suomessa on mahdollista". Kun tästä Wilman unelmasta tuli pikkuhiljaa munkin unelma (niille jotka eivät siis tienneet, Wilma on jo vuosia tiennyt että se haluaa muuttaa pois Suomesta) me päätettiin yrittää.

No sitten astuu kuvioon ne, jotka yrittää kaikin voimin pilata tän unelman meiltä. Siitä asti, kun me ollaan kerrottu ensimmäiselle ihmiselle tästä päätöksestä, me ollaan kuultu niin monia negatiivisia kommentteja. En valehtele yhtään kun sanon, että niitä epäilijöitä on edelleenkin enemmän kun niitä, jotka ihan vilpittömästi haluaa uskoa että me pärjätään täällä. "Niin no ei se raha siinä vaiheessa kauheesti paina, kun tulee koti-ikävä", "ekalla maitojunalla te varmaan tuutte takasin" "no katotaan kauan te siellä meinaatte olla". Jos tunnistit oman kommenttisi tästä joukosta, kiitos. Jokainen tommonen kommentti on saanut mut epäilemään tän koko asian järkevyyttä. Vaikka vastaan niihin nauraen, että "no katotaan", silti mun sisältä alkaa aina joku pieni ääni huhuilla että mitä hemmettiä me ollaan oikeestaan edes tekemässä? Toisaalta se on vaan entisestään lisännyt sitä halua näyttää, että kyllä me pärjätään. Haluaisin siis vaan kysyä, että kenellä ihmisellä on oikeus saada meille paha mieli siitä, että me ollaan tarpeeksi rohkeita tavoittelemaan meidän unelmia?

Ei, tästä ei varmasti tuu helppoa. Me ollaan oltu töissä, enemmän kun oltaisiin haluttu, me ollaan jouduttu sanomaan "en mä voi tulla, kun ei mulla oo rahaa" kun kaverit on kysyneet johonkin. Me ollaan uhrattu tän asian puolesta enemmän mitä me ehkä annetaan ymmärtää. Mutta silti, silti se ei oikeuta ketään lyttäämään meitä, saamaan meitä epäilemään itsejämme tai mitään muutakaan. En tiedä onko siellä taustalla kateus vai mikä, mutta ainakin kymmenen vuoden päästä voin olla onnellinen, että oon uskaltanu olla näin rohkea. En mä halua katua sitten, että miksi mä en sillon nuorena lähtenyt. Tää menolippu tulee muuttamaan meidän elämän, se tulee antamaan meille niin paljon ja varmasti opettaa meitä tavalla, jota me ei edes vielä tiedetä.

Toinen yleinen kysymys on "no millon te meinaatte tulla takaisin?" Jaa. En tiedä. Sitten kun tuntuu hyvältä? Voi olla, että se on puolenvuoden kuluttua, voi olla etten osta pelkkää paluulippua enää koskaan. Me kokeillaan siipiämme tässä maailmassa, voi olla että siitä ei tuu mitään, sitten ei tule. Ainakin me voidaan sanoa ylpeinä, että me yritettiin, me toteutettiin yksi meidän unelmista ja asuttiin ulkomailla. Mitä väliä sillä on?
Sama kai se on jatkanko mä Suomessa sitä työtä, mistä mä en nauti, vai menenkö mä ulkomaille etsimään semmosta työtä mistä mä en ehkä tykkää senkään vertaa? Mitä se on keneltäkään pois se on se mitä mä tahdon? Ymmärrän, että meidän vanhempia huolettaa vähän meidän puolesta, se on ok ja ne on vanhempia, niiden kuuluukin vähän huolehtia (mutta kyllä me pärjätään)!

Meitä on kaksi, meillä on joku kummallinen telepaattinen yhteys, me ärsytetään toisiamme yhtä paljon kun meidän sisarukset, me ymmärretään toisiamme enemmän kun mä kuvittelin, että kaverin on mahdollista. Välillä me ollaan idiootteja ja toisinaan saadaan outoja katseita, kun kukaan ei ymmärrä meitä. Mutta me pidetään yhtä ja tuetaan ihan varmasti toisiamme, koska molemmille tulee varppina niitä hetkiä kun tuntuu siltä, että maailma kaatuu niskaan.

Mitä ikinä tapahtuukin, me molemmat tiedetään ettei me olla yksin ja se tekee tästä vielä mahtavampaa! Käsi ylös kuka ei oo muka ikinä unelmoinut muuttamisesta samaan kämppään parhaan kaverin kanssa?
Tästä tuli aikamoinen sekava postaus, aluksi tän otsikkona oli nimittäin "Miksi me muutettiin Lontooseen?", mutta tää ei ehkä vastaa ihan siihen kysymykseen.. En tiedä selvensinkö tää kenellekään tätä tilannetta, me vaan haluttiin hetkeksi pois Suomesta. On upea mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan jotain tällästa, eikä sille tarvii mun mielestä olla mitään sen kummallisempaa syytä.

Nyt mä en osaa enää lopettaa, mutta mulla ei liiku päässä enää muuta kun noita samoja asioita ja sitä, että mä istun täällä viimesellä rivillä ja mun ohi ravaa kokoajan ihmisiä jotka menee ja tulee vessasta ja mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, että mä valkkasin tän paikan... :-D Kommentoikaa ihmeessä jos teillä nousi jotain ajatuksia tähän aiheeseen (joka oli..?) liittyen! See you soon, puss och kram!