Oct 21, 2013

Muuttoajatuksia

Jos joku olis sanonu mulle vuos sitten että mä tuun vuoden päästä muuttamaan ulkomaille, mä olisin nauranut ja kovaa. Olin suunnitellu jo ysillä mitä mun elämässä tapahtuu lukion jälkeen. Niissä suunnitelmissä mä olin hakenut lääkikseen, muuttanut Kuopioon ja alottanut uuden elämän. Sen sijaan mä istun lentokoneessa matkalla Lontooseen alottamaan uuden, vielä jännittävämmän elämän. Mä oon joka kerta Pariisissa ja Lontoossa ollessani unelmoinut millaista ois asua isossa kaupungissa, pukeutua just niinkun sä haluat (uskokaa tai älkää, se on vaikeeta pienellä paikkakunnalla varsinkin jos itsetunto on vuosien myötä laskenut laskemistaan), kiiruhtaa muiden ihmisten kanssa metroon kahvimuki kädessä, sekottua sinne massaan, mutta silti erottua omana itsenään. Ehkä saada itseään enemmän näkyville.


Kun ihmiset kysyy miksi me muutetaan Lontooseen, mä en tiedä mitä mä sanoisin. Mennään etsimään vastausta siihen ehkä itsekin, en nyt Wilman puolesta uskalla puhua, mutta en usko että sekään sen fiksumpaa vastausta tietää, kun sen "me halutaan kokea enemmän, mitä Suomessa on mahdollista". Kun tästä Wilman unelmasta tuli pikkuhiljaa munkin unelma (niille jotka eivät siis tienneet, Wilma on jo vuosia tiennyt että se haluaa muuttaa pois Suomesta) me päätettiin yrittää.

No sitten astuu kuvioon ne, jotka yrittää kaikin voimin pilata tän unelman meiltä. Siitä asti, kun me ollaan kerrottu ensimmäiselle ihmiselle tästä päätöksestä, me ollaan kuultu niin monia negatiivisia kommentteja. En valehtele yhtään kun sanon, että niitä epäilijöitä on edelleenkin enemmän kun niitä, jotka ihan vilpittömästi haluaa uskoa että me pärjätään täällä. "Niin no ei se raha siinä vaiheessa kauheesti paina, kun tulee koti-ikävä", "ekalla maitojunalla te varmaan tuutte takasin" "no katotaan kauan te siellä meinaatte olla". Jos tunnistit oman kommenttisi tästä joukosta, kiitos. Jokainen tommonen kommentti on saanut mut epäilemään tän koko asian järkevyyttä. Vaikka vastaan niihin nauraen, että "no katotaan", silti mun sisältä alkaa aina joku pieni ääni huhuilla että mitä hemmettiä me ollaan oikeestaan edes tekemässä? Toisaalta se on vaan entisestään lisännyt sitä halua näyttää, että kyllä me pärjätään. Haluaisin siis vaan kysyä, että kenellä ihmisellä on oikeus saada meille paha mieli siitä, että me ollaan tarpeeksi rohkeita tavoittelemaan meidän unelmia?


Ei, tästä ei varmasti tuu helppoa. Me ollaan oltu töissä, enemmän kun oltaisiin haluttu, me ollaan jouduttu sanomaan "en mä voi tulla, kun ei mulla oo rahaa" kun kaverit on kysyneet johonkin. Me ollaan uhrattu tän asian puolesta enemmän mitä me ehkä annetaan ymmärtää. Mutta silti, silti se ei oikeuta ketään lyttäämään meitä, saamaan meitä epäilemään itsejämme tai mitään muutakaan. En tiedä onko siellä taustalla kateus vai mikä, mutta ainakin kymmenen vuoden päästä voin olla onnellinen, että oon uskaltanu olla näin rohkea. En mä halua katua sitten, että miksi mä en sillon nuorena lähtenyt. Tää menolippu tulee muuttamaan meidän elämän, se tulee antamaan meille niin paljon ja varmasti opettaa meitä tavalla, jota me ei edes vielä tiedetä.

Toinen yleinen kysymys on "no millon te meinaatte tulla takaisin?" Jaa. En tiedä. Sitten kun tuntuu hyvältä? Voi olla, että se on puolenvuoden kuluttua, voi olla etten osta pelkkää paluulippua enää koskaan. Me kokeillaan siipiämme tässä maailmassa, voi olla että siitä ei tuu mitään, sitten ei tule. Ainakin me voidaan sanoa ylpeinä, että me yritettiin, me toteutettiin yksi meidän unelmista ja asuttiin ulkomailla. Mitä väliä sillä on?
Sama kai se on jatkanko mä Suomessa sitä työtä, mistä mä en nauti, vai menenkö mä ulkomaille etsimään semmosta työtä mistä mä en ehkä tykkää senkään vertaa? Mitä se on keneltäkään pois se on se mitä mä tahdon? Ymmärrän, että meidän vanhempia huolettaa vähän meidän puolesta, se on ok ja ne on vanhempia, niiden kuuluukin vähän huolehtia (mutta kyllä me pärjätään)!


Meitä on kaksi, meillä on joku kummallinen telepaattinen yhteys, me ärsytetään toisiamme yhtä paljon kun meidän sisarukset, me ymmärretään toisiamme enemmän kun mä kuvittelin, että kaverin on mahdollista. Välillä me ollaan idiootteja ja toisinaan saadaan outoja katseita, kun kukaan ei ymmärrä meitä. Mutta me pidetään yhtä ja tuetaan ihan varmasti toisiamme, koska molemmille tulee varppina niitä hetkiä kun tuntuu siltä, että maailma kaatuu niskaan.

Mitä ikinä tapahtuukin, me molemmat tiedetään ettei me olla yksin ja se tekee tästä vielä mahtavampaa! Käsi ylös kuka ei oo muka ikinä unelmoinut muuttamisesta samaan kämppään parhaan kaverin kanssa?
Tästä tuli aikamoinen sekava postaus, aluksi tän otsikkona oli nimittäin "Miksi me muutettiin Lontooseen?", mutta tää ei ehkä vastaa ihan siihen kysymykseen.. En tiedä selvensinkö tää kenellekään tätä tilannetta, me vaan haluttiin hetkeksi pois Suomesta. On upea mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan jotain tällästa, eikä sille tarvii mun mielestä olla mitään sen kummallisempaa syytä.


Nyt mä en osaa enää lopettaa, mutta mulla ei liiku päässä enää muuta kun noita samoja asioita ja sitä, että mä istun täällä viimesellä rivillä ja mun ohi ravaa kokoajan ihmisiä jotka menee ja tulee vessasta ja mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, että mä valkkasin tän paikan... :-D Kommentoikaa ihmeessä jos teillä nousi jotain ajatuksia tähän aiheeseen (joka oli..?) liittyen! See you soon, puss och kram!



18 comments:

  1. Woou osaat kirjottaa niin hyvin! Kylmiäväreitä vaa meni tätä lukiessa :D Pitäkää hauskaa siellä ja ei kannata ottaa lannistavia kommentteja itteensä! Oispa itelläki joskus pokkaa tehä sitä mitä ihan oikeesti haluu(:

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Meillä tulee varmasti olemaan tosi hauskaa ja niimpä, noista lannistavista kommenteista kannattaa vaan kerätä lisää sitä rohkeutta että mehän pystytään tähän! :)

      Ja kyllä kaikki pystyy tehä niinkun haluu, kunhan tarpeeks kauan tsemppaa itteään! :)

      Delete
  2. Ylempää Anonyymiä kompaten meni kyllä kylmiäväreitä tätä lukiessa. Pystyin niin samaistuun sun ajatuksiin! Mm. tuo pukeutumiseen liittyvä kohta, ärsyttää kun en uskalla täällä pienellä paikkakunnalla pukeutua juuri niinkuin tahon koska itsetunto on sen verran matalalla. Oon jo ihan pienestä pitäen tienny että Suomesta tuun muuttaan pois, en oo oikeen koskaan tuntenu tätä maata siks omaks paikaks. Rakastan ihmispaljoutta ja sitä tunnelmaa mikä isoissa kaupungeissa on. Siitä asti ko aloin kertoon ihmisille että muutan pois Suomesta oon saanu kans näitä vähän lannistavia kommentteja (mm. äidiltäni) mutta onneks myös tosi moni on ollu kannustava ja positiivinen tän suhteen.

    Oon nyt päättänyt yhden parhaan kaverini kans muuttaa Lontooseen (tai jonnekkin muualle päin Brittejä) joskus mielellään alkuvuodesta 2014 ja ootan kyllä jo innolla! Mitä sun tekstien ja kuvien perusteella oon kattonu niin meillä on tosi samanlainen suhde kun sulla ja Wilmalla ja en malta oottaa että pääsen jakaan asunnon parhaan kaverin kanssa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ja kiva kun pystyit samaistumaan! Ja se on kyllä niin väärin, että ne ihmiset keneltä eniten tarvitsisi tsemppiä ja tukea niin kääntyykin sua vastaan! Mullakin kyllä vanhemmilta meni hetki ymmärtää että oon tosissaan ja edelleen niitä jaksaa huolettaa miten me pärjätään, mutta ainakin ne nyt tsemppaa ja kannustaa - ehkä sullakin kääntyy se niin! :)

      Ja oi, ihan mahtavaa että ootte muuttamassa tänne! (Ihanaa että voin sanoo tänne enkä sinne :D), teillä tulee varmasti ihan mahtavaa! Ootteko tulossa ihan töihin vai opiskelemaan vai tiedättekö vielä muuta, kun että haluutte pois Suomesta?

      Tuu aina välillä kertomaan miten teidän jutut edistyy nimittäin ois kiva kuulla miten kaikki sujuu! :)

      Delete
    2. Joo pittää toivoa että äitikin lämpeää tälle ajatukselle vielä, mun isä ja hänen vaimo on kuitenki onneks ollu ihan mahtavan kannustavia tän asian suhteen :)

      Oltas tulossa ainaki aluks töihin, eihä sitä sitte tiiä jos innostuu myöhemmin opiskelemaanki :) Ja joo tuun antamaan informaatiota meiän tilanteesta jos tullee jotain informoitavaa :) Voi ku tekis mieli muuttaa vaikka heti mutta pittää vielä vähän säästää rahaa ja hoitaa asioita kuntoon mutta jos me tähätään siihen alkuvuoteen niin eihä siihen ennää onneks kauaa oo :)

      Delete
    3. Jep, eiköhän se ainakin ajatukseen totu! Ja kannattaa kyllä säästää kaikki mahollinen nimittäin me ollaan oltu täällä vasta muutama päivä ja silti rahaa on menny kaikkiin ylimääräsiin kuluihin! :-( Mutta kyllä se aika nopeesti menee! Kerro ihmeessä sitten kun ootte tulossa tai jos tarviitte mitään vinkkejä (jos me itekkään saadaan täällä mitään aikaseks siihen mennessä.... :D)!!

      Delete
  3. pyh noi jotkut epäilevät kommentit, musta on ihailtavaa et ihmiset uskaltaa toteuttaa unelmiaan välittämättä mitä muut sanoo ja oon sulle tosi kateellinen :D Voisimpa itsekkin vielä joskus muuttaa pois Suomesta :/ Uskon et saatte kyllä tosta mahtavan kokemuksen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kannata olla kateellinen, ihan varmasti säkin pystyt joskus muuttamaan pois Suomesta jos haluat! Toisilla se vaatii enemmän, mutta palkitsee varmasti myös tosi paljon! :) ja tästä tulee kyllä varmasti mahtavaa!

      Delete
  4. ihailen miten te osaatte toteuttaa unelmianne, ettekä vaan jää haaveilemaan että sitten JOS ja KUN...
    ja voin samaistua tohon vaateongelmaan, mulla on niin lyttääntyny itsetunto etten oikeestaan uskalla koskaan näyttäytyä sellaisissa vaatteissa mitä oikeesti haluisin pitää. Ne vaan jää pölyyntymään yksinäisinä mun vaatekaappiin, saatan ehkä iltaisin ihailla niitä mun päällä :D

    mut ihan mahtavaa, onnea teille ihan hirveesti ja toivottavasti ei tuu mitään takaiskuja. Toivotan teille miljoonia säkkejä onnea lontooseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo niin ärsyttävää! Sitten aina kuitenkin ostaa niitä vaatteita, muttei viitsi laittaa päälle.. Tyhmää! Täällä on ihana hukkua massaan kun kaikilla on ihan erilainen tyyli eikä kukaan tuomitse niin helposti!

      Kiitos hirmusesti, takaiskuilta ei varmaan vältytä mutta varmasti niistäkin selvitään! :)

      Delete
  5. Annikaaa!!!! ihan sairaaaan mahtava juttu et oikeesti lähitte sinne! oon niin onnellinen teijän puolesta :) wilmallekki terkut ja kyl te tuutte pärjäämään tietty ja pitäkää ihanaa aikaaa siellä!!! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aww kiitos Emppu, ihan varppina pidetään kivaa! :)<3

      Delete
  6. !!!!!!!!!!!!! Tsemppiä niiiiiiiin paljon ihana Annika! Pidä pää kylmänä ja elä täysillä! Sä oot ansainnut tän kaiken!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Salla ♥ Pidän ihan varmasti!

      Delete
  7. WOU, siis tosi mahtavaa että toteutatte unelmianne! Toi on oikeesti tosi huippu juttu ja toivon/uskon, että teillä tulee olemaan siellä ihan mahtavaa :) Ootan innolla seuraavia postauksia ja kaikkea hyvää teille sinne Lontooseen! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep!! Niin mekin halutaan uskoa! :) kiitos kovasti <3

      Delete
  8. Tunnistin...mutta se oli sillon kun vielä aattelin et katotaa vaa tuleeko sitä päivää ikinä kun muutatte :D Toivon sinne kaikkea hyvää ja nyt kova usko teijän onnistumiseen!! Tnä tuli taas vähän hassu fiilis ku heitin Katin himaan ja olin jo sulle luuri kourassa soittamassa jos oisit ollu kotona... ;) Sinne kaikkea hyvää ja paljon pusuja ♡♡ Myös Wipelle terkkuja :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, no nyt me ainaki ollaan täällä ja näytetään että me pärjätään! :) mulla on vähän jo ikävä meijän hepuleita!! Pus sinne myös ja terkkuja takas <3

      Delete

Thank you for leaving a comment! ♥